Toista kertaa järjestettävä tee-se-itse -kulttuurin festivaali WÄRK:Fest pidettiin Helsingin Vallilassa Ääniwallin tiloissa 5.-6. lokakuuta. Skrolli wärkkäsi yhdessä yleisön kanssa oman festarirepparin.

Ensimmäinen merkki tekijöiden festivaalista odotti heti Ääniwallin pihalla: rautaa takova metalliseppä. Sisään astuessa vastaan kävelivät Tampereen Hacklabin pienet robotit. Vaikuttavat pikkumiehet kehittyvät lähivuosina varmasti tappajaboteiksi, jotka valtaavat maailman Mansesta käsin. Käsityöläisyys Suomessa ei todellakaan ole kuollut.

WÄRK:Fest kokosi yhteen irkkaajat, virkkaajat, tekijät, säätäjät, osaajat ja muut kiinnostuneet. Kaikki hakkereista perinteisen käsityön velhoihin olivat paikalla jakamassa taitojaan ja oppimassa uutta. Tapahtuma yhdisti kirjavan joukon erilaisia itse tekemisen aihepiirejä, osoittaen kuinka sulavasti ne sopivat yhteen.

Wärkkääjät yrittävät keksiä pyörää uudelleen – tai paremminkin tehdä erilaisen pyörän uusilla ominaisuuksilla. Wärkeillä innovaatioitaan esittelevät ihmiset eivät olleet paikalla velvoitteesta, vaan koska ovat kiinnostuneita ja innostuneita asiastaan.

Tee-se-itse tunnelma

Ensikosketus festivaaliin oli erittäin positiivinen yllätys. Tapahtuman ihmisläheisyys ilahdutti. Paikalla oli paljon väkeä, joiden kanssa oli välitöntä ja helppoa virittäytyä samalle aaltopituudelle. Täällä ei oltu ensisijaisesti myymässä tai ostamassa, vaan tekemässä.

Kävijä pääsi ottamaan osaa tekemiseen ja oppimaan uutta yllättäviltä aloilta. Puuhaamaan pääsi samanhenkisen porukan seurassa, yhteisten ja outojen aiheiden äärellä. Ihmiset tiskien takana tekivät, ja kannustivat muita tekemään kanssaan. Henkilökohtaisen opastuksen myötä pääsi ylittämään itsensä ja uskalsi tarttua uusiin asioihin.

Festaripaikalle tuodut wärkkäykset herättivät keskustelua, ja esittelijät osasivat kertoa eksoottisista ja tarkoista yksityiskohdista. Kun keskustelun uskalsi aloittaa, työpisteiden aiheisiin pääsi helposti sisään. Niin pitsinnypläyksestä kuin elektroniikastakin sukellettiin pian pintaa syvemmälle.

Varsinaisen tekemisen lisäksi Wärkeillä oleellisinta antia olivatkin juuri keskustelut. Parhaimmillaan niissä pääsi esittämään oman alansa erikoisosaajille uusia, tuoreita näkökulmia: esimerkiksi uusia ominaisuuksia esiteltyihin teoksiin. Luovien ihmisten kohtaamisista syntyi merkittävää inspiraatiota ja innovaatiota.

Villiä näkemistä oli kaikkialla. Uusia havaintoja maailmasta muodostui jatkuvalla syötöllä. Helsingin Hacklabin hiiriohjattu sekvenseri sai ensimmäistä kertaa tajuamaan hiiren kamerana. Ajatus siitä, että hiiren pohjassa todella on sensorina kamera, joka tarkkailee allaolevaa pintaa, sai aikaan ahaa-elämyksen.

Oli myös upeaa löytää Helsingin kaupunginkirjaston työverstas, jossa pääsi käyttämään 3d-tulostinta, tarraleikkuria ja muita mielenkiintoisia palveluja. Nämä palvelut ovat tarjolla myös Lasipalatsissa, jossa on varattavissa aikaa niillä leikkimiseen. Juuri näin kirjasto voi varmistaa paikkansa maailmassa, jossa sähkölaitteet vievät kirjalta sijaa.

Puuha-Petet villinä

Kaikki hyötyvät wärkkäämisestä. Kävijät oppivat, järjestäjät saavat palautetta, ja monet wärkeillä syntyvät tuotokset päätyvät käyttöön tai esille. Tapahtuman keskeisenä ideana on osallistaa kävijää. Samaa ovat kertoneet viimevuotiset vieraat, mutta asia kiteytyi uuden kävijän silmissä vasta paikan päällä.

Osallistuminen onnistui yli odotusten. Wärkkien tarjonnan nähneelle syttyi himo tulla ensi vuonna itsekin pitämään pöytää, esittelemään oman inspiraation tuloksia ja kuulemaan niihin uusia, luovia näkökulmia. Tunnelmassa oli samaa kuin varhaisissa demojuhlissa. Tietotaito uusista tempuista ja tekniikoista jaettiin samaan tapaan, mutta aihepiirit olivat laajempia.

Myös pienikokoiset vieraat olivat eri tunnelmissa kuin tapahtumissa yleensä. Nuoret kävijät eivät päässeet pitkästymään, kun oli tilaisuus päästä kuulemaan näin monesta suusta kuinka asiat toimivat, ja saada vielä itse kokeilla. Laser-ansainstallaatio ja 3d-tulostimet innostivat lapsia ilahduttavan paljon.

Sama asenne sopi myös aikuisille. Lapsenmielisen innostuksen vallassa tapahtumasta sai varmasti eniten irti. Vastaan tuli tuntemattomia asioita, joiden edessä oli parasta heittää kädet pystyyn ja jättää ennakkoluulot sivuun. Wärkkipisteisiin tutustuminen hälvensi aihepiirien ympärillä leijuvaa mystiikkaa ja korvasi sen ymmärryksellä.

Kävijänä hämmästytti, kuinka paljon ihmiset saavat vapaa-aikanaan harrastepohjalta aikaan. Toisaalta ihmetytti, miksi esimerkiksi koulut eivät olleet paikalla. Aalto-yliopiston Media Factoryn Fablab olisi täällä juuri oikeassa ympäristössä.

Myös Skrollin indiejournalismia käsitelleessä seminaarissa wärkättiin. Kävijät pääsivät näkemään, kuinka helposti juttu syntyy kun ideaa pallotellaan porukalla. Tämän artikkelin kaikki huomiot ovat peräisin seminaarissa istuneilta vierailta. Esitetyt ajatukset kirjattiin ylös videotykillä, ja editoitiin vieraiden silmien edessä.

Yhdessä tekemisen voima valjastettiin viikonlopun aikana uusien projektien aloittamiseen, vanhojen parantamiseen ja tunnelman ylläpitoon. Mestarit ja aloittelijat muodostivat kutsuvia yhteismieliä joka nurkalla, ja kaikkeen oli avoin kutsu. Wärkeillä tunsi olevansa kotonaan.

Teksti: WÄRK-vieraat ja Skrolli-lehti
Kuvat: Risto Mäki-Petäys, Tuomas Puikkonen