1980-luvun lopulla tehty Hidden Agenda on poliittinen simulaattoripeli, joka haastaa pelaajan toimimaan köyhän väliamerikkalaisen valtion johtajana vallankumouksen jälkimainingeissa. Kypsään ikään ehtinyt peli sisältää paljon painavaa asiaa joka on vielä 25 vuoden jälkeen pelottavan ajankohtaista.

Väliamerikkalaisessa Chimerican valtiossa puhaltavat muutoksen tuulet. Yhdysvaltojen aikanaan tukema oikeistodiktaattori Julio Farsante on syösty vallasta, johtoon on noussut laihassa sovussa muodostettu kolmen puolueen juntta. Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle vuonna 1988 julkaistu poliittinen simulaattoripeli Hidden Agenda.

Pelaaja on Chimerican väliaikaishallituksena toimivan juntan johtaja, ”El Presidente”. Farsanten valtakausi ei ole jättänyt Chimericaa edustuskuntoon. Valtion talous riippuu lähes yksinomaan kahvin ja puuvillan viennistä, ja molempien tuotanto kärsii tehottomasta maankäytöstä. Nälänhätä on lähes jatkuvaa. Ihmisoikeustilanne on kehno Farsanten valtaa kannattaneiden reacto-sissien ja jakautuneen armeijan sisäisten kahnausten takia.

Chimericassa on paljon korjattavaa, mutta kaikkia on vaikea miellyttää. Sopivan poliittisen kompromissin muodostaminen tapahtuu pääasiassa ministerivalintojen kautta. Salkkuja on jaossa neljä: maatalousministeri, puolustusministeri, sisäministeri ja ulkoministeri. Nimittämällä kuhunkin virkaan parhaaksi katsomansa henkilön pelaaja varmistaa voivansa seurata yhtenäistä linjaa kunkin ministeriön piirissä.

Peli etenee tapaamalla ministereitä ja muita kansalaisia pelaajan valintojen mukaan. Ihmiset esittävät pelaajalle ongelmansa ja vaativat siihen toimenpidettä. Esimerkiksi kirkon ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajat saattavat vaatia Farsanten hallinnon julmuuksiin syyllistyneiden oikeuteen saattamista ja ammattiliiton johtaja voi pyytää työläisille oikeutta lakkoilla. Jos pelaaja hyväksyy ehdotuksen, se astuu voimaan välittömästi.Ministeriehdokkaita on yhdeksän, kolme kustakin juntan puolueesta. Popular Stability korostaa vapaata markkinataloutta, kaupunkialueiden kehittämistä ja lämpimiä suhteita Yhdysvaltoihin, mutta on haluton auttamaan valtion köyhimpiä tai puuttumaan poliittiseen väkivaltaan. Christian Reform kannattaa maltillista maareformia köyhien auttamiseksi ja painottaa kompromisseja poliittisissa ratkaisuissa. Radikaalivasemmistolainen National Liberation Front ajaa suhteita Kuubaan ja Neuvostoliittoon sekä hyvinvoinnin edistämistä tasaisella tulonjaolla ja kansalaisliikkeiden voimauttamisella.

Pelaaja voi halutessaan myös kysyä neuvoa ministeriltä jonka valta-alueeseen asia liittyy. Ministeri tarjoaa joskus omaa ratkaisuaan vaihtoehdoksi kansalaisen ehdottamalle ratkaisulle, jolloin pelaajalla on enemmän valinnanvaraa. Joskus kansalaistapaamiset tapahtuvat nälänhädän tai sissi-iskun kaltaisissa kriisitilanteissa, jolloin pelaajan on pakko toimia välittömästi joko kansalaisen tai ministerin ehdottamalla tavalla.

Valinnat ovat usein vaikeita. Toimitaanko nälänhädässä hintasääntelyllä, jolloin ruoantuottajat köyhtyvät, vai maksaako valtio niukoista rahavaroistaan köyhien ruoan? Miten toimitaan kun suurvallat painostavat, tai kun köyhät maattomat valtaavat luvattomasti peltoja rikkaammilta maanviljelijöiltä? Lainaako valtionpankki vähiä luottovarojaan kahvin ja puuvillan tuottajille vai ruokakasvien viljelijöille? Valintojen kanssa on oltava tarkkana, sillä monet niistä vaikuttavat tuntuvasti pelin kulkuun. Pelaaja voi jopa tulla syöstyksi vallasta, jos hänen poliittinen linjansa sorsii tiettyä kansanryhmää liikaa tai on liian hampaaton saadakseen mitään aikaan. Pelin vaikeus tuleekin hienovaraisesta tasapainottelusta eri poliittisten linjojen välillä samalla kun yrittää hillitä velkaantumisen, taantumuksellisten sissien ja luonnonolojen aiheuttamia vahinkoja.

Pelaajan ei ole tarkoitus olla Chimerican vallassa ikuisesti. Kansa ja juntan edustajat odottavat toimia pysyvämmän demokraattisen valtarakenteen muodostamiseksi. Demokratian alkutaival on kivinen, ja vaalien reiluus riippuu pelaajan valinnoista. Jos pelaaja on tarpeeksi suosittu, hänestä itsestään voi tulla ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti, mutta vaalit voivat luonnollisesti johtaa myös vastapuolen voittoon.

Peli päättyy kun pelaaja syöstään vallasta tai Chimericaan valitaan uusi presidentti. Pelin päätteeksi pelaaja saa ”historiallisen dokumentin” joka käsittelee hänen valtakauttaan Chimerican johdossa. Dokumentti analysoi pelaajan tekemiä päätöksiä melko yksityiskohtaisesti ja kommentoiden päätösten vaikutuksia. Osa pelin mielenkiintoa onkin päästä lukemaan jälkikäteen miten Chimerica todella reagoi päätöksiin.

Vaikka Hidden Agenda on jo reippaasti yli kaksi vuosikymmentä vanha peli, se tuntuu vielä nykyäänkin pelottavan ajankohtaiselta. Levottoman Chimerican taival diktaattorin kaatumisen jälkeen muistuttaa karmaisevan paljon arabikevään jälkeisiä tapahtumia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Myös suurvaltojen poliittinen painostus ja poliitikkojen kyyniset toteamukset ovat kuin nykypäivästä. ”Chimerica needs workers just as they are”, toteaa oikeistolainen maatalousministeri kieltäytyen huono-osaisten maattomien työläisten auttamisesta. ”Just say no to socialism.”

Teksti ja kuvat: Kalle Viiri