Puoli vuosisataa Basicia
Puoli vuosisataa Basicia
Basic-kieli täytti tänä vuonna 50 vuotta, ja sen vaikutus tuntuu vahvana nykyäänkin.
Basicin taka-ajatuksena oli jo vuonna 1964 se, että ohjelmointi voisi olla helppoa ja välitöntä, muidenkin kuin erikoisasiantuntijoiden tajuttavissa olevaa. Vaikka monet ovatkin pitäneet Basicia sottaisena sormivärikielenä, sen vaikutusta kulttuuriin on turha kiistää.
Kun kotitietokoneita alkoi ilmestyä kauppoihin 1980-luvun vaihteessa, niiden puolestapuhujat vetosivat usein uuteen kansalaistaitoon, jopa uuteen lukutaitoon. Tietokoneita olisi kohta joka paikassa, ja koko kansan pitäisi oppia käyttämään niitä. Tähän käyttötaitoon kuuluisi toki erottamattomasti myös Basic-ohjelmoinnin hallitseminen.
Toisin kuitenkin kävi. Aikuiset eivät usein edes uskaltaneet koskea kotimikroihin. Lapset ja nuoret olivat rohkeampia, mutta lopulta vain pieni osa heistäkään rupesi kunnolla ohjelmoimaan. Ohjelmoimaan ryhtyneistä tuli uutta eliittiä, jonka oikkujen armoilla peruskäyttäjät joutuvat elämään. Basic oli edustanut hakkeri-idealistista unelmaa tasa-arvoisesta tietojenkäsittelystä, mutta se loikin perustan uudelle luokkajaolle.
Nyt, puoli vuosisataa Basicin jälkeen, ajatus ohjelmoinnista koko kansan yleissivistyksen osana on vihdoinkin tekemässä paluuta. Puhutaan esimerkiksi proseduraalisesta lukutaidosta, kyvystä lukea erilaisten algoritmisten rakennelmien toimintaperiaatteita. Maailmassa on proseduraalista ymmärrettävää yhä enemmän, ja tunnetusti paras tapa kehittää proseduraalista lukutaitoa on ohjelmointi. Ohjelmointia ei siis kannata opettaa kaikille pelkkänä satunnaisesti hyödyllisenä taitona, vaan siksi, että se antaa eväitä nykymaailman ymmärtämiseen.
Myös tässä Skrollin numerossa kunnioitetaan Basicin perintöä. Ohjelmointiasiaa on nimittäin nyt poikkeuksellisen paljon, ja ohjelmoinnin oppimisen teema toistuu useammassa jutussa. OpenGL-juttusarja päättyy, ja uusi pelisuunnitteluun keskittyvä sarja alkaa. Lisäksi mukana on ensimmäistä kertaa juliste – Oona Räisäsen maineikas esitys modeemin kättelyäänen rakenteesta. Mukavaa kesää lehden parissa ja muutenkin!
Ville-Matias Heikkilä