Peliautomaattien pelastaja osa 2 – tehdään autenttisesti tai ei tehdä ollenkaan
Artikkeli on julkaistu alun perin Skrollin numerossa 2014.3.
Kolikkopelimekaanikko Toni Cavén pyrkii korjauksissa mahdollisimman täyteen autenttisuuteen. Jos korjausta ei voi tehdä niin, että tulos vastaa alkuperäistä, se jätetään tekemättä. Esimerkiksi elektroniikkaa ja emolevyä myöten ruostuneeseen Xeviousiin etsittiin alkuperäinen Namcon emolevy, jonka hankkiminen kesti muutaman kuukauden. Emulaatiovirityksiä ei edes harkittu.
Oletko lukenut jo jutun aiemman osan: Peliautomaattien pelastaja osa 1 – flipperimekaanikko Toni Caven
Kolikkopeleihin ei myöskään asenneta TFT-näyttöjä, vaan jos koneeseen on suunniteltu putkinäyttö, siihen myös asennetaan putki. Toisaalta koneisiin valmistetaan ylimääräisiä, pintapuolisesti huomaamattomia laserleikattuja prikkoja, suojalevyjä, jotka suojaavat kovimmassa käytössä olevia pintoja. Erään koulukunnan mukaan suojat ovat väärää entisöintiä, mutta Cavén näkee, että on laitteen etu, jos se säilyy näin ehjänä ja pelattavana pidempään.
”Prikka saattaa hajota käytössä, mutta se on silloin tarkoituksensa täyttänyt. Flipperin oma muoviosa on edelleen ehjä.”
Jos kone toimii huollon ja testauksen jälkeen, se kasataan uudestaan – mutta yhdellä muutoksella. Pelikentän alapuoliseen valaistukseen käytetyt perinteiset lamput näet korvataan ledeillä. Ledit ovat mukavampia, kestävämpiä ja halvempia, eivätkä ne sen enempää haalista kentän muovipinnoituksia kuin tuota hukkalämpöäkään. Ledien päällinen pelikenttä ei kuumene tai synnytä vuosien mittaan kupruja ja kumpuja, kun lamppujen päällä oleva muovi ja puu elävät keskenään. Ylimääräisenä bonuksena värillisillä ledeillä voidaan myös palauttaa ja vahvistaa haalistuneen insertin väriä. Tarvittaessa kentän insertti vaihdetaan.
Puhdistus- ja kunnostusoperaation aikana flipperi muuten leviää melkoiseksi palapeliksi. Yksittäisiä isompia osia irtoaa useita laatikollisia, ihmisen hermostoa muistuttava johdotus leviää hurjaksi sykkyräksi, rungosta ja muusta tekniikasta puhumattakaan. Jos flipperi vaatii tilaa pelatessa tai säilytyksessä, niin kunnostuksessa sitä vasta vaaditaankin. Ulkopuolisesta tuntuukin pikku ihmeeltä, että kaikki osat lopulta löytävät paikkansa. Mutta niin se johtohässäkkäkin vain etsii paikkansa, melkein itsestään.
Revenge from Mars:
”Tämä tuli oikeastaan hyvin mustana. Pelikentän pinta oli mustan mömmön peitossa, puolet valoista ei toiminut ja näyttö oli pimeänä. Itseasiassa näyttö oli umpiväärä näyttö, tässä oli joku purkanut muistaakseni Tatum -merkkisestä televisiosta putken ja liittänyt sen tämän näytön elektroniikkaan kiinni. Lisäksi täällä oli Star Warsin Prism -kortti, eli sisällä ei edes ollut Revenge from Mars Prism -korttia. En tiedä mitä patenttia tässä oli yritetty, mutta se ei ainakaan toiminut.
Miten uusimmat ja vanhimmat laitteet eroavat tekniikaltaan, näin sinun kannaltasi?
”Suurin ero on oikeastaan laitteeseen sisäänrakennettujen diagnostiikkatoimintojen ja vianetsinnän helpotusten määrä. Vanhemmissa ei ole juuri muuta kuin nappulatestejä ja vastaavaa, mutta uusimmissa on graafinen näyttö, josta näkyy missä kohdassa lamppu ei toimi tai missä kohdassa kytkin ei toimi. Eli laitteiden älykkyys on lisääntynyt huikeasti.”
Pinball 2000:
”Revenge from Mars oli ensimmäinen Pinball 2000 -sarjan peli, joka tarkoittaa sitä, että tämä oli ensimmäinen peli, missä näytön grafiikka heijastettiin lasin kautta pelaajalle. Eli niissä on ihan putkinäyttö tuolla laatikon sisällä. Pinball 2000:ssa oli toisena innovaationa sisällä sen aikainen AT PC -standardin mukainen PC, joka pyörittää flippperiä. Siellä o myös Williamsin oma Prism-kortti, joka on nykyään hyvin hankalasti saatavissa oleva varaosa. PC:n emolevy on sellainen, että siihen sopii vain pelkästään yhden tyypin yhtä piirisarjamallia käyttävä AT-emolevy, eikä sitä voi korvata oikeastaan millään muulla. Sekin on hyvin harvinainen. Viime syksynä näin yhden eBayssä 250 eurolla, eikä vastaavaa ole sen jälkeen tullut vastaan.
Mainittu Prism on PCI-väyläinen kortti ja se hoitaa keskustelun pelin elektroniikan, eli solenoidien ohjauskortin, ja PC-ohjelmiston kanssa. Prism sisältää tytärkortilla eprom-piireillä kaikki peligrafiikat ja musiikit. Käytännössä Pinball 2000 on suunniteltu niin, että koneen omistaja voi ostaa Star Wars -kitin, nostaa pelikentän pois, laittaa Star Warsin pelikentän tilalle, tarrat kylkeen ja vaihtaa kortin. Nyt sinulla on Star Wars. Tästä on tehty modulaarinen, operoinnin kannalta ihan mielenkiintoinen järjestelmä. Uutta peliä varten ei tarvitse vaihtaa koko konetta, vaan voi vaihtaa vain sen olennaisimman.
Prismistä tehtiin muutama vuosi sitten ohjelmallinen versio. Siinä piti olla lisenssit ja muut kunnossa, mutta eivätpä sitten ilmeisesti lopulta olleetkaan. Williams veti niin sanotusti töpselin seinästä, eikä tätä Nucore -nimistä tuotetta ei saa enää mistään.”
Jokaisen koneen alkutarkastuksessa on käytettävä myös taloudellista suhteellisuudentajua. Mihin kunto- ja hintaluokkaan kone entisöidään? Jokaista konetta ei kannata tehdä täydelliseksi, sillä vähemmän suositun flipperin usean tuhannen euron kunnostustyö johtaa vain koneeseen, joka ei kiinnosta eikä käy kaupaksi. Niinpä esimerkiksi asiakkaiden tilaaman kunnostustyön taso voidaan sovittaa toivottuun budjettiin. Jostain koneesta saatetaan huoltaa pelkkä elektroniikka ja tekniikka, mutta jättää kosmeettiset asiat sikseen.
”Emme tee väkisin keräilykappaleita”, Cavén ynnää filosofiaansa.
Mutta kuinka ihmeessä kukaan voi luopua laitteesta, jonka kunnostukseen on käytetty satoja työtunteja, joka on näin lähellä sydäntä? Jopa siitä ihka ensimmäisestä flipperistä?
”Ei näihin koneisiin kuitenkaan parane rakastua. Nämä ovat pohjimmiltaan vanerilaatikoita, missä kuula liikkuu edestakaisin”, mies vastaa.
Niin pragmaattisen käytännöllistä. Silti, oliko vastauksessa havaittavissa ripaus epäröintiä?
Sivustakatsoja voisi kuvitella, että koneiden korjailussa yksi iso asia on se etsimisen, löytämisen ja saavuttamisen tunne. Ja se, että korjaaja urakoi isoa, oikeaa, kouriintuntuvaa laitetta.
”Tässä näkee käsiensä jäljen. Ja kun purkaa koneen paketistaan, näkee kuinka hirveässä kunnossa se on, kun sen on vihdoin ja viimein puhdistanut, korjannut ja kasannut ja laittaa ensimmäistä kertaa päälle.. Ja kun se toimii kerrasta, kuten minulla on tähän asti jokainen flipperi toiminut, niin kyllä se on mahtava tunne.”
Romusta timantteja
Yhden romu on toisen timantti. Cavénin ensimmäinen entisöinti löytyi hylättynä taivasalta – ja niin moni muukin. Pahimmillaan pelikoneita on pelastettu kierrätyskeskuksen pihasta parikymmentä kappaletta, toki luvan kera, juuri ennen kuin ne olisivat menneet paalaimeen.
Vanhoja, unohdettujakin flippereitä ja kolikkopelejä löytyy yhä edelleen yllättävistä paikoista, myös Suomessa. Niinpä kaikki vihjeet latoihin ja ties minne unohdetuista peleistä kannattaa kertoa eteenpäin, sillä kuten Toni toteaa, ”ainuttakaan ei ole varaa enää hukata.”
”Vaikka konetta ei myytäisi ikinä, se olisi kuitenkin entisöity ja hyvässä kodissa odottamassa tulevaisuuden pelaajia”, Toni ynnää.
Rähjäisestä kuppilaruususta biljardisalin kaunottareksi
Artikkelia työstäessämme Reprocade sijoitti World Cup Soccer -flipperin tamperelaiseen Galaxie Center -biljardiravintolaan. Eikä uskoisi, että tämä konekaunotar oli alkujaan rähjäinen kuppilaruusu. Mitä sille oikein tehtiin? Toni kertoo:
”Kone oli poistettu operoinnista lähinnä sen takia, että kentän keskellä ollut pyörivä jalkapallo oli hajonnut palasiksi. Joka puolella pelikenttää oli jalkapallon kuminpalasia. Lisäksi ohjainkortin solenoidien ohjaustransistoreita oli pimeänä. Ne piti käydä läpi ja uusia.
Pelikenttä purettiin täysin siten, ettei sen päällä ollut ainuttakaan osaa. Alapuolellakin vain osa johtosarjaa. Hajonneen jalkapallon mutua oli joka paikassa, jopa ramppien pinnassa ja pohjassa. Kenttä oli muutenkin äärettömän likainen. Päältä lähti monta rätillistä mustaa kuonaa. Pallojämät olivat niin tiukasti kiinni, että ne lähtivät vasta asetonipesulla.
Asetonikäsittelyn, puhdistuksen, kiillotuksen ja useamman vahauksen jälkeen tilattiin varaosat. Uuden jalkapallon toimitus kuitenkin kesti niin kauan, ettei kone valmistunut MM-kisoihin. Muuten pystyttiin jatkamaan koneen kunnostusta. Kuluvat osat, holkit, kumit, jouset, kaikki on uusittu.
Pelikentän pohjaan on pistetty ledit. Kaikki eivät tykkää ledien valosta, mutta me käytämme tässä leditekniikkaa. Samaten bumppereihin on lisätty vihreät angel eye -kylmäkatodivalorinkulat tuomaan lisävaloa kulmaan, joka muuten olisi aika pimeä.
Kaikkiaan koneen kunnostukseen meni noin kolme viikkoa, jos ei oteta huomioon sitä, että varaosia odotellessa teimme samaan aikaan myös muita koneita. Mutta nyt pelikokemuksen pitäisi olla niin uutta vastaava, kuin 20 vuotta vanhalla laitteella vain pystyy.”
Lue myös: Peliautomaattien pelastaja osa 1 – flipperimekaanikko Toni Caven
Reprocade pähkinänkuoressa
Toni Cavén korjaa peliautomaatteja 2012 perustamansa Reprocade Oy:n nimissä. Alkuvuodet ovat käytännössä menneet alan ja tekniikan opiskelemisessa ja peliautomaattien kunnostuksessa. Yrityksen liikesuunnitelma nojaa kunnostettujen automaattien myymiseen ja sijoittamiseen. Käytännössä koneita lainataan esimerkiksi baareihin, biljardikerhoille ja muihin yleisöä viliseviin, valvottuihin kohteisiin. Konekauppaa tehdään koko EU:n alueella, konesijoittelua Suomessa.
Siinä sivussa tilaustöinä kunnostetaan asiakkaiden automaatteja ja luodaan omia tuotteita, kuten itse tuotettuja varaosaratkaisuja sekä valmiiden flipperiaihioiden sarjatuotantoa. Näin esimerkiksi virtuaaliflipperien rakentajat voivat ostaa valmiin standardikokoisen rungon virityksiään varten.
Töitä ja haasteita urakassa kuitenkin riittää. Siirtyminen it-alalta muinaisten pelikoneiden entisöijäksi on uskalias siirto, jossa on poltettu molemmista päistä ikää, terveyttä ja kanssaihmisten kärsivällisyyttä. Samalla se on selvä osoitus Cavénin rakkaudesta rautaan, käsityöhön ja hienoihin pelikoneisiin, jotka puhkuvat niin nostalgiaa kuin tarjoavat hienoja pelihetkiä.
”Uskon siihen, että mikäli jotain asiaa rakastaa ja siihen suhtautuu intohimoisesti, niin sen saa toimimaan. Tämä on sellainen asia, lähellä sydäntäni”, Toni tiivistää.
Peliautomaattien pelastajasta tulee vielä kolmaskin osa, jossa tsekkaillaan lähemmin Cavénin kunnostamia yksittäisiä pelejä.
Artikkeli on laajennettu versio Skrollin 2014.3-numerossa ilmestyneestä jutusta. Nettiversioon on lisätty enemmän skrollilaisyhteisön litteroimaa haastattelua. Kasvaneen pituuden johdosta juttu on myös pilkottu useampaan osaan, joista ensimmäinen keskittyy enemmän ihmiseen, jälkimmäinen tekniikkaan. Suurkiitos juttua valtavasti avustaneille yhteisöjampoille, joita ilman tästä artikkelista olisi tullut paljon vaatimattomampi: Ukko Liukkonen, Sakari Lönn, Kalle Mansikkaniemi, Jussi Niskanen, Sami Rautiainen, Ari Tamminen.
Lisätietoja: http://reprocade.com
Teksti: Jukka O. Kauppinen, Ukko Liukkonen, Sakari Lönn, Kalle Mansikkaniemi, Jussi Niskanen, Sami Rautiainen, Ari Tamminen
Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Toni Caven
