Tabletin käyttötarkoitus on ollut kuuma kysymys siitä lähtien, kun omenaputka lanseerasi iPadin ja aloitti tablettivallankumouksen. Vastausta ei tiedä kukaan.

Teksti ja kuva: Janne Sirén

Joitakin seisomatöitä ja e-lukemista lukuun ottamatta tabletti tuntuu yhä ratkaisulta, joka etsii ongelmaansa. Se on houkutellut entiset sohvaperunat tuotteliaiden tietokonepöytien äärestä takaisin sohvalle, jolle käperrytään nyt telkkarin sijaan tabletin kanssa. Siinä sivussa vaivaudutaan ehkä likettämään jotain Facebookissa. Käpertyminen on kirjaimellista, sillä tabletin kannattelu vaatii vääntäytymistä epäergonomiselle mutkalle, josta on mahdotonta nousta ylös.

Voinette kuvitella eettismoraalisen šokkini huomatessani Skrolli ry:n kokouksissa käytettävän iPadia pöytäkirjan pitoon ja irkkaamiseen. Eiväthän Skrollin oikeamielisyyden airuet voi käyttää suljettuja kuluttajapädeja? Se on kuin näkisi Äiti Teresan Mumbain slummeissa rynnäkkökiväärin ja liekinheittimen kanssa. Tämä on Skrolli, hyvänen aika, ei mikään Cosmopolitan. Emmekö me kapinoi tällaista anti-kehitystä vastaan? Järkytyin ja mieleni pahoitin.

Back to Basics

Lapsuudessani 1980-luvulla, kun henkilökohtaisten tietokoneiden lisäksi oli vielä kotitietokoneita, monet niistä käynnistyivät suoraan Basic-ohjelmointiympäristöön. Basicilla toki ladattiin päivän kuumat hittipelit, mutta kun ohjelmointikieli nyt oli siinä, moni tämänkin jutun lukija varmasti inspiroitui kirjoittamaan ruudulle 10 PRINT ”MOI” 20 GOTO 10 – ja siitä se lähti.

Seuraava tietokonepolvi ohitti Basic-tulkin, joka roikkui vielä lisälevykkeillä. Viimeistään kun tietotekniikkaa tuotiin kansalle multimedia-ysärillä, hävisi ohjelmointi perusvarustuksesta. Kehitystä voi seurata MikroBitti-lehden sivuilta. 80-luvun konekielioppaat ja ohjelmalistaukset korvattiin 90-luvulla valmisohjelma-artikkeleilla. 2000-luvulla tilalle tulivat sitten kepeät appikatsaukset ja säästölamppuvertailut.

Vuonna 2010 Steve Jobs rinnasti tietokoneen kuorma-autoon ja tabletin henkilöautoon. Kaikki autot olivat aikoinaan maatalousyhteiskunnan tarvitsemia kuorma-autoja, mutta maailman muututtua henkilöauto on riittänyt enemmistölle. Myös tietokoneen kohtalona on siirtyä harvojen työkaluksi. Jobsin visiossa enemmistölle riittäisi iOS:n kaltaisella yksinkertaistetulla käyttöliittymällä varustettu tabletti.

Väite on väkevä etenkin alamme suurmiehen suusta. Moni elämänalue on kiistatta käynyt lävitse vastaavan kehityksen. Siirtymässä omavaraistaloudesta teolliseen aikaan oli kysymys juuri tästä. Tarpeet muuttuivat, kun meidän ei enää tarvinnut itse kasvattaa ruokaamme – tai sähköistä sisältöämme.

Tabletin ongelma

Onko yksinkertainen kosketusnäyttölaite siis jälkiteollisen ajan timantti, johon on viimeinkin puristettu tietotekniikasta kaikki olennainen? Toivottavasti ei. Suurimmat vasta-argumentit sormen ja appin epäpyhälle liitolle löytyvät siivouskomerosta ja autotallista. Ihmiset käyttävät edelleen työkaluja. Remppaamme, kokkaamme, teemme pihatöitä. Emme ehkä kaikki aja kuorma-autoilla, mutta moni ajaa kyllä farmariautolla.

Tabletin ongelma on, että ainakin Jobsin visioimassa muodossa se on huono työkalu moneen sellaiseen asiaan, johon tietokone lisälaitteineen on myös kotikäyttäjälle parempi. Eihän iPad oikeastaan edes yritä olla työkalu vaan ikkuna. Sen läpi katsellaan muiden tekemistä, mutta itse ei voi tai viitsi tehdä paljoa. Ikkunasta voi vilkuttaa ja poseerata ohikulkijoille sekä pyyhkiä peukunjälkiä.

Tabletti passivoi television lailla. Lisäksi se on surkea televisio, koska sitä on kannateltava itse. Jokainen tablettia käyttänyt tunnistaa pitelyongelman. Kun seuraavan kerran rakentelet sohvatyynyistä linnaa pädillesi, teippaat onnetonta lerppunäppäimistöä sen kylkeen tai tilaat verkkokaupasta jalkalampun ja kiipeilytelineen risteytystä muistuttavaa täppäriständiä, mieti olisitko kuitenkin tuotteliaampi läppärillä. Tai onnellisempi pelkän telkkarin ääressä.

Jos hyvä työkalu korvataan huonolla työkalulla, sopii toivoa että se tapahtuu hyvistä syistä. Esimerkiksi kameran korvaaminen kännykällä on monesti perusteltua ainakin meillä taviksilla. Joskus muutoshuuma kuitenkin johtaa kokonaisia teollisuudenaloja harhaan. Keittiön uunia yritettiin aikanaan korvata mikroaaltouunilla tutulta kuulostavin perusteluin. Kukapa enää haluaisi ruokaansa itse laittaa? Jos kodit rakennettaisiin ilman normiuuneja, profetia epäilemättä myös toteuttaisi itseään.

Olisiko Steve Jobs saanut mikroaaltovallankumouksen läpi?

Kirjoittaja on kirjoittanut aikaisemmin mm. MikroBittiin, Sakuun ja irkkiin – oikealla näppäimistöllä.