Neljä huomiota virtuaalitodellisuudesta

Skrolli otti Oculus Riftin testiin hieman alle kaksi viikkoa sitten. Tässä ensimmäiset huomiomme.

Teksti ja kuva: Tapio Berschewsky

Minkään oheislaitteen kanssa ergonomia ei vielä ole ollut näin tärkeää. Paras silmikko on se, joka sopii omaan naamaan parhaalla tavalla, ei se, jonka softa tai rauta on teknisesti parasta. Kun otsalla nököttää puolen kilon paino parhaimmillaan monta tuntia, jokaisen muodon tulee olla kuin omaan kalloon veistetty. Ei kannata ostaa kokeilematta ensin.

Silmälaseja voi käyttää vr-silmikoiden kanssa, mutta se on turhauttavaa. Kaksi ylimääräistä sotkeentuvaa lasipintaa tarkoittaa melko rähmäistä lumetodellisuutta, joka kaipaa jatkuvaa hinkkausta mikrokuituliinalla. Jos sinulla on lasit ja haluat silmikon, hanki samalla piilolinssit.

Oculus Riftin softa on vielä beta-vaiheessa, vaikka tuote on jo julkaistu. Se on kömpelö ja käy usein tielle. Se myös sulautuu muuhun työpöytään huonosti. Se missä sovelluksessa on fokus on joskus epäselvää, eikä ilman lisäsovelluksia työpöytää näe kuin nostamalla silmikkoa. Surkea suoritus, mutta ehkä tämä tästä vielä.

Parasta virtuaalitodellisuudessa juuri nyt ovat erilaiset pienet interaktiiviset tai passiiviset kokemukset. Ainoastaan yksi peli on toistaiseksi valloittanut testaajan, muissa virtuaalitodellisuus on ollut vain temppu.

Se ainoa vakuuttava peli, sekä paljon, paljon, paljon muuta Oculus Rift -asiaa selviää syksyn Skrollista.

Arvomme testissämme olevan Oculus Riftin kesän aikana Skrollin suomenkielisen version tilaajien kesken. Kannattaa siis jo pistää latit tiskiin: skrolli.fi/kauppa

Lue lisää virtuaalitodellisuudesta Skrolleista:

Skrolli 2013.3: Testissä Oculus Rift – Lumemaailmojen sukelluslasit
Skrolli 2015.2: Oculus Rift -ohjelmointi
Skrolli 2015.2: Oculus Rift DK2 – keinotodellisuuden toinen versio
Skrolli 2016.2: 150 vuotta virtuaalitodellisuutta
Skrolli Unboxing: Oculus Rift -virtuaalilasit (2016-versio)