Amiga-harrastus Suomessa
Commodoren jälkeen
1990-luvun alussa kuopattiin tasavallan tietokone seuraajineen ja valmistajineen: kotimikroja suvereenisti hallinnut Commodore katosi. Yhtiön viimeistä ihmeasetta, Amigaa, harrastetaan kuitenkin Suomessa edelleen.
Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2014.3 otsikolla Commodoren jälkeen – Amiga vuonna 2014. [Artikkeliin 2017 kevyesti tehdyt päivitykset merkitty hakasulkuihin.]
Teksti ja kuvat: Janne Sirén
Tasavallan tietokone. Näin mahtipontisesti mainostettiin kuusnelosta 1980-luvulla – ja nimi jäi elämään. Commodore 64 hallitsi kotimikrojen kultakautta. Vuodesta 1987 tasavallan tietokoneen valtikka siirrettiin eteenpäin, kun kehittyneempi Commodore Amiga 500 rantautui periferiaamme. Kalliimmasta Amiga 500:sta ei tullut aivan tasavallan tietokone kakkosta, mutta lähellä se oli. Jos tietokonepelasit kasarilla, pelasit melko todennäköisesti kuusnelosella tai viissatasella.
Vuosikymmenen vaihtuessa puhalsivat kuitenkin uudet tuulet. Ensin meni alta maahantuoja PCI-Data vuonna 1990, eikä Commodore Business Machines Finland paikannut sitä riittävästi. Ajan merkkinä tasavallan tietokoneisiin keskittynyt C=lehti lopetti 1992. Kun Amigan amerikkalainen valmistaja Commodore ajautui konkurssiin 1994, oli PC-peli DOOM jo edellisenä vuonna viimeistellyt pelaajamassojen eksodusta Commodoreista kohti PC:tä. Amiga lipui pois valtavirrasta ja vuosikymmenen mittainen kiirastuli omistajanvaihdosten kurimuksessa alkoi.
Tapahtumat kuitenkin herättelivät harrastelijapiirejä. Amiga oli aikaisemmin menestynyt erikoispiiriensä ryydittämänä pelikoneena, mutta siinä oli myös aikalaisekseen kehittynyt moniajokäyttöjärjestelmä, joka nousi nyt Amiga-harrastuksen keskiöön. Harrastajat ja pikkufirmat lähtivät kehittämään Amigan käyttöjärjestelmää. Paljon muutakin tapahtui. Suomessa C=lehden lopettaminen innosti perustamaan Saku-nimisen e-lehden ja Suomen Amiga-käyttäjät ry:n vuosina 1993–1994. Myöhemmin C=lehden sisarlehti MikroBitin tilanne osaltaan inspiroi Skrolli-nimistä lehteä ja yhdistystä, mutta se on jo toinen tarina.
Saku ja Amigan käyttöjärjestelmätalkoot ovat edelleen vauhdissa vuonna 2014.
Saku huutaa Amigaaa!
Pienten maahantuonti- ja kauppiasyritysten, kuten Broadline Oy:n ja Gentle Eye Ky:n, lisäksi merkittävin Amiga-alaan Commodoren jälkeen keskittynyt organisaatio Suomessa lienee Suomen Amiga-käyttäjät ry. Yhdistys on talkootyönä julkaissut reilun kahdenkymmenen vuoden aikana 50 numeroa sähköistä lehteä sekä järjestänyt toiset 50 tapahtumaa ja tapahtumaosanottoa. Yhdistyksen lempinimi Saku tulee sen alkuaikojen työnimestä Suomen Amiga-käyttäjien unioni. Nimen pohjalta syntynyttä sammakkomaskottia käytettiin toiminnan alkuvuosina. Nykyisin kerho tunnetaan Amigaaa!-huudostaan.
Sakun historia on paitsi Amigan, myös suomalaisen purkkiskenen historiaa. Saku starttasi silloisessa BBS-järjestelmien välisessä Fidonet-verkossa helmikuussa 1993. Tekijöitä haalittiin BBS:ien kautta, ja kerholla oli sittemmin jopa oma Fidonet-tyylinen verkko Sakunet. Päätuotteena oli Amiga-aiheinen Saku-levykelehti, jonka levittämiseen kaukopuhelumaksurajojen ylitse tarvittiin keskuspurkkeja, joista lukijat saivat lehtensä paikallispuhelumaksulla. Ensimmäiset Sakut muistuttivat demoskenen tummanpuhuvia levykelehtiä taustamusiikkeineen päivineen, ja niitä luettiin itsetehdyllä lukuohjelmalla. E-lehteä ja yhdistyksen PD-levykekirjastoa saattoi pitkään tilata myös postitse.
Saku kokeili varhain hypertekstiä, aluksi AmigaGuide-muodossa. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä Saku vaihtoi pysyvästi hypertekstiin, nyt HTML-sellaiseen, ja lehti päivittyi moderniin web-muotoon. Tässä vaiheessa sen pääasiallinen levitys oli siirtynyt internetiin, ja viimeinenkin Saku-keskuspurkki lopetti vuonna 2007. E-lehden muutaman numeron vuotuinen julkaisutahti kantoi vuodesta 1993 peräti vuoteen 2006. Lehdessä oli muun muassa lukuisia kyselyitä suomalaisen Amiga-harrastuksen kartoittamiseksi, ja niiden tulokset julkaistiin koosteena numerossa #43. Vuonna 2013 julkaistiin huipennuksena juhlanumero #50.
Suomen Amiga-käyttäjät ry tunnetaan nykyään tapahtumistaan. Kuudes iso tapahtuma – Saku 2014 – järjestetään tämän Skrollin [15.9.2014] julkaisun aikoihin Tampereella. Aikaisemmin Vantaalla ja Oulussa järjestetyt Saku-tapahtumat ovat keränneet yhteen satoja vieraita, ulkomaisia puhujia sekä kaikki keskeiset suomalaiset Amiga-yritykset. Tämä on ollut harvinainen näky Commodoren jälkeisenä aikana, sillä Amiga katosi tavallisista kaupoista ja kuluttajatapahtumista kauan sitten. Yhdistys on järjestänyt myös pienempiä kokouksia, joista yhdessä vieraili Robert ”RJ” Mical, AmigaOS:n alkuperäinen kehittäjä Hi-Toro-ajoilta.
Saku-tapahtumat, kuten Saku-lehtikin, ovat aina olleet yleisölle ilmaisia. Yhdistystä pyöritetään talkoovoimin ja toiminta rahoitetaan vapaaehtoisin jäsenmaksuin.
Demoskene on Amiga
Demokulttuuriin Amiga ei ole palannut – se ei nimittäin koskaan poistunutkaan. Demoskenen juuret ovat Amigassa, ja kaikilla merkittävillä demofestareilla järjestetään edelleen Amiga-demosarjoja, joissa kilpaillaan demontekijöiden paremmuudesta. Assembly-demopartyt Helsingissä ovatkin eräitä niistä harvoista kotimaisista massatapahtumista, joissa nuoriso ja IT-tavikset edelleen altistuvat Amigalle. Vuonna 2001 Assemblyjen parhaaksi demoksi valittiin Amiga-demo Lapsuus, joka päättyi sanoihin ”Lapsuus on Amiga”. Suomen nousevalla pelialalla on lukuisia tekijöitä, joiden lapsuus Amiga todellakin oli. Jotkut koodaavat huvikseen Amigalla edelleen.
Myös Alternative Partyssa Amiga on hyvin edustettuna. Oulussa puolestaan Suomen Amiga-käyttäjät ry on osallistunut Vectorama-verkkopelitapahtumaan kolmena viime vuotena järjestämällä Amiga-linkkipelikilpailuita.
Entisten Amiga-käyttäjien omista kokemuksista on jo tovi, joten aikamatkoille on kysyntää. Vanhojen pelien peluuttamisesta erilaisissa tilaisuuksissa, kuten Oulun taiteiden yössä, onkin tullut yksi yhdistyksen toimintamuodoista. Myös nuoret tutustuvat mielellään vanhoihin peleihin, joskin karkea rämpytysjoystikki on tattisukupolvelle šokki.
Amiga on jo sen ikäinen, että siihen törmää museoissakin. Esimerkiksi Tekniikan museon Pongista Pleikkaan -näyttelyssä ja Turun linnan Pelien maailmoissa -luolassa on voinut bongata vanhaa Commodorea ja Amigaa.
Tee-se-itse-käyttöjärjestelmä
Amigan innoittamana on Commodoren jälkeen tuotettu erilaisia yhteensopivia käyttöjärjestelmiä, kuten saksalaisen Ralph Schmidtin ja kumppaneiden MorphOS. Kehitystyössä ovat olleet mukana myös suomalainen Harry Sintonen ja Delfina-äänikorttien tekijä Teemu Suikki. Suomessa onkin suhteellisen paljon MorphOS-käyttäjiä.
MorphOS:lla on yhteisiä osia toisen Amiga-yhteensopivan käyttöjärjestelmäprojektin kanssa: Amiga Research Operating System, nykyiseltä nimeltään AROS Research Operating System. AROS on avoimen lähdekoodin projekti, joka kehittää AmigaOS-yhteensopivaa kloonia x86-raudalle. AROS-projektissakin on suomalaistekijöitä, kuten WinUAE-Amiga-emulaattorin kehittäjä Toni Wilen.
Virallinen jatkaja, AmigaOS 4, on jäänyt Suomessa hieman vähäisemmälle huomiolle. Eroa selittänee MorphOS:n usean vuoden etumatka, paikalliset tekijät ja aktiivinen Suomeen kohdistettu markkinointi, jotka AmigaOS 4:ltä ovat puuttuneet. Amiga-maailman rajanvedossa Suomi on värittynyt hitusen siniseksi MorphOS:n tunnusvärin mukaan.
Amigismi ei ole enää sairaus
2010-luvun Amiga-harrastajan ei tarvitse piileksiä – vintage ja retro ovat cool. Muinaiset ennakkoluulot ja konesotahuutelu ovat väistyneet, ja samoin on loppunut Amigan omistajanvaihdoksista stressaaminen. Tilalle on tullut lämmin muistelu ja rento harrastaminen. Liekö Amiga viimeinkin saanut arvoisensa paikan tietokonehistorian kunniagalleriassa? Sanotaanhan, että parhaita artisteja arvostetaan vasta kuolemansa jälkeen…
Vaikka Amiga tietokoneena on ”kuollut”, Amiga harrastuksena ja vaihtoehtoisena käyttöjärjestelmänä elää. Syväsukelluksen suomalaiseen Amiga- ja Commodore-harrastukseen voi aloittaa Saku-foorumilta osoitteesta http://saku.amigafin.org [http://saku.bbs.fi]. Samasta paikasta löytyy myös Saku-lehtien ja -tapahtumien arkisto sekä 20-vuotisjuhlanumero Saku #50, jossa ilmestyi kattava yhdistyksen historiikki.
[Lisää Amiga-harrastuksesta Skrolleissa 2014.4, 2016.3 ja 2017.3.]
Mikä Amiga?
Amiga on 1980-luvun puolivälissä syntynyt tietokoneperhe. Sen loivat Atarilta lähteneet insinöörit, jotka perustivat vuonna 1982 Hi-Toro-yrityksen ja kehittivät tietokonetta nimeltään Lorraine. Tietokone ja yritys nimettiin myöhemmin Amigaksi ja myytiin Commodorelle vuonna 1984. Varhaisten Macien tavoin Amiga käytti Motorolan 680×0-prosessoreita. Vaikka sitä markkinoitiin Commodore 64:n seuraajana, sen syntyhistoria on kuusnelosesta irrallinen, eikä se ole C64-yhteensopiva.
Erityisen Amigasta tekivät sen kehittyneet erikoispiirit, jotka olivat omalla tavallaan persoonallisia. Niillä oli jopa nimet, kuten Denise, Paula ja Agnus, ja ne vastasivat myöhempien aikojen erillisiä grafiikka- ja ääniprosessoreita. Nämä tekivät Amigasta suositun peli- ja videotyöskentelykoneen, jota käytettiin Hollywoodissakin. Myös Amigan ikkunoitu, pre-emptiivinen moniajokäyttöjärjestelmä AmigaOS oli aikaansa edellä. Kilpailijat pystyivät vastaavaan moniajoon vasta vuosikymmentä myöhemmin.
Amiga-malleja julkaistiin tusinan verran, joukossa myös pari pelikonsolia. Suomessa suosituimpia olivat edullisimmat Amiga 500 ja Amiga 1200. Yrityskäyttöön tarjolla oli muun muassa Amiga 2000, 3000 ja 4000, joissa oli erillinen näppäimistö. Amigoita valmistettiin vuosina 1985–1994 sekä uudestaan 1995–1996. Viimeiseksi Amiga-malliksi jäi vuoden 1995 Amiga Walker, josta valmistettiin kaksi prototyyppiä.
Ainakin MacroSystem ja VIScorp kehittelivät erityistarkoituksiin 680×0-pohjaisia Amiga-klooneja, joista ensin mainitun Draco jopa julkaistiin. Myöhemmin on ilmestynyt useita PowerPC-pohjaisia lisenssi- ja kloonituotteita, kuten AmigaOne-, SAM- ja Pegasos-tuoteperheet, joissa on AmigaOS-yhteensopiva käyttöjärjestelmä mutta joilla ei ole muuta yhteistä Amigan kanssa. Uudet käyttöjärjestelmät toimivat myös joillain vanhoilla Maceilla.
AROS, Amiga Forever, MorphOS ja AmigaOS 4
Amigaa ympäröinyt kaaos jätti jälkensä sen käyttöjärjestelmän historiaan. AmigaOS 1.0 julkaistiin Amiga 1000 -mallin myötä vuonna 1985. Se päivittyi viimeisen kerran hieman ennen Commodoren konkurssia vuonna 1994, kun Amiga 4000T julkaistiin. Myöhemmin päivitys julkaistiin myös muille Amigoille. Sitten Amiga vaihtoi omistajaa koko 1990-luvun loppupuoliskon, ja omistajat keskittyivät käyttämään Amigan nimeä irrallisissa hankkeissa, joista yksikään ei toteutunut. AmigaOS:n kehitys oli vuosia jäissä, ja niinpä versio 3.1 on edelleen peruskivi, kultainen standardi, joka yhdistää kaikkea myöhemmin tullutta.
Hajaannuksen vuosina AmigaOS:n perintöä lähti onnistuneesti viemään eteenpäin peräti viisi isompaa toimijaa, kukin omaan suuntaansa, sekä muutama pienempi. Syntyi erilaisia AmigaOS-yhteensopivia ”distroja”.
Niistä ensimmäinen oli vuonna 1996 julkaistu Amiga Research Operating System (AROS), joka tavoitteli rajapintayhteensopivaa x86-uudelleentoteutusta AmigaOS 3.1:stä. Samoihin aikoihin AmigaOS lisensoitiin Cloanton Amiga Forever -emulaattoripakettiin, joka lisäsi AmigaOS 3.1:n päälle omat laajennuksensa.
Vuosituhannen vaihteen tietämissä ohjelmistojakelija Haage & Partner hankki AmigaOS 3.1:n lisenssin ja päivitti sitä kevyesti AmigaOS 3.5- ja 3.9-versioihin. AROS tai Amiga Forever eivät kuitenkaan juuri huomioi näitä päivityksiä, vaan niiden tekijät keskittyvät AmigaOS 3.1 -yhteensopivuuteen.
Todellinen konesisällissota syntyi 2000-luvun alussa Amiga-lisälaitevalmistaja Phase 5:n ja sittemmin bPlanin/Genesin suojista ponnistaneen MorphOS:n ja Amigapelivalmistaja Hyperion Entertainmentin virallisella Amiga Inc. -lisenssillä kehittämän AmigaOS 4:n välille. Amiga-maailma jakautui vuosiksi siniseen MorphOS- ja punaiseen AmigaOS 4 -leiriin, joskin Suomessa yhteisö pysyi sovussa.
Molemmat AmigaOS-yhteensopivat variaatiot toimivat PowerPC-raudalla, ja niissä on prosessoriemulaatio vanhoja 680×0-ohjelmia varten. Yhteistä on yhteensopivuus AmigaOS 3.1:n ja joidenkin muiden Amiga-maailman standardien kanssa, mutta muuten kehitys on erillistä. AmigaOS 4 ei perustu suoraan AmigaOS 3.5:een tai 3.9:ään, vaan senkin lähtökohtana on alkujaan ollut AmigaOS 3.1. MorphOS taas jakaa osia AROS:n kanssa.
AROS, Amiga Forever, MorphOS ja AmigaOS 4 ovat edelleen kehityksessä. Ajallisesti niillä onkin takanaan jo enemmän kehitysvuosia kuin AmigaOS:llä ehti olla Commodoren alaisuudessa, vaikkakin tahti on verkkaista. Moderneista Amiga-ohjelmista julkaistaan usein erilliset AmigaOS 4- ja MorphOS-versiot sekä AmigaOS 3.1 -versio alkuperäisille Amigoille ja emulaattorille.
Amiga Suomessa
| 1985 | Amiga 1000 myyntiin, maahantuojana PCI-Data |
| 1987 | Commodore-tietokoneisiin keskittynyt C=lehti perustetaan |
| 1987 | Amiga 500 myyntiin Suomessa |
| 1988 | Sanoma julkaisee Amiga-kirjasarjansa ensimmäisen kirjan, Amiga 1 |
| 1990 | PCI-Data konkurssiin, Commodore Finland aloittaa |
| 1992 | C=lehti lakkautetaan, Pelit-lehti tilalle |
| 1992 | Sanoma lopettaa kirjasarjansa Amigan pelintekijän oppaaseen |
| 1992 | Amiga 1200 myyntiin Suomessa |
| 1993 | Saku-e-lehti ja Suomen Amiga-käyttäjien unioni perustetaan |
| 1993 | Suomalainen Bloodhouse (nyk. Housemarque) julkaisee Stardust-pelin |
| 1994 | Commodore International konkurssiin |
| 1994 | Suomen Amiga-käyttäjät ry:n perustaminen virallistaa Sakun |
| 1994 | MikroBitti julkaisee aukeaman jutun Sakusta numerossa 9/1994 |
| 1995 | Broadline Oy:sta Amigan maahantuoja, Gentle Eye Ky perustetaan |
| 1997 | Ensimmäinen Saku-tapahtuma, Saku 97 Heurekassa |
| 1997 | MikroBitti-lehden Amiga-osasto lakkautetaan |
| 2000 | MorphOS julkaistaan, suomalaiset mukaan projektiin |
| 2001 | Suomen Amiga-käyttäjät ry. muuttaa pk-seudulta Ouluun |
| 2004 | Commodore Finland lakkautetaan viimein paperillakin |
| 2010 | Broadline lopettaa, Gentle Eye Ky ainoa Amiga-kauppias |
| 2013 | Suomen Amiga-käyttäjät 20 vuotta, Saku #50/Saku 2013 |
Amigan omistajat ja ostajat
| 1982–1984 | Hi-Toro/Amiga kehitti Amigan ja AmigaOS:n, Atari yritti ostaa |
| 1984–1994 | Commodore |
| 1994–1995 | Commodoren konkurssipesä, mm. Commodore UK yritti ostaa |
| 1995–1996 | ESCOM/Amiga Technologies |
| 1996–1997 | ESCOMin konkurssipesä, VIScorp ja QuikPak yrittivät ostaa |
| 1997–1999 | Gateway 2000 (Amiga-patentit jäivät Gatewaylle) |
| 1999–2004 | Amino/Amiga Inc. |
| 2004– | KMOS/Amiga Inc. |
| 2009– | Hyperion Entertainment (AmigaOS 4) |
| 2010– | Pluritas ([Pluritas palkattiin myymään] Amiga-tavaramerkit) |
