Illuminatus

Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2019.1.

Paras peli ei ikinä

Siitä piti tulla vuosikymmenen avaruusooppera – ei enää peli, vaan elämäntapa. Sen sijaan siitä tulikin meemi.

Teksti: Janne Sirén

Alkuvuodesta 1989 kotitietokonelehti MikroBitti nappasi 35-vuotisen historiansa kovimman skuupin: kansainvälisen yksinoikeusjutun megapelistä Illuminatus, jota kehitti tuiki tuntematon saksalainen ohjelmistotalo.

Jopa aikana ennen webiä, Illuminatuksen tarina levisi kulovalkean tavoin ympäri Euroopan. Julkaisijat ja lehdistö tukkivat pian MikroBitin puhelinlinjat. MikroBitti hehkutti Illuminatuksen olevan täydellinen peli, joka tulisi jäämään aikakirjoihin – ja oli tavallaan oikeassa.

Suuresta julkisuudesta huolimatta kestäisi kuitenkin 27 vuotta ennen kuin yleisö pääsisi pelaamaan Illuminatusta.

Illuminatus 30 v.

Illuminatus täyttää huhtikuussa 30 vuotta! Toivotamme pelille epätodellisen hyvää syntymäpäivää julkaisemalla suomeksi Skrollin kansainvälisen numeron 2016.1E artikkelin Illuminatus – The greatest game that never was kansilevykedemoineen. X-Copy-kopio Skrolli 2016.1E:n virtuaalisesta kansilevykkeestä alla (kansilevykkeen kyselemä salasana: hauling).

Unohtumaton matka

Illuminatuksen konseptissa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä edes vuonna 1989. MicroProse hallitsi markkinoita toinen toistaan kunnianhimoisemmilla lentosimulaattoreilla, joten viiden levykkeen vektoripohjainen avaruuslentely Atari ST:lle 200-sivuisella ohjekirjalla sekä läjällä karttoja ja näppäinkaavioita kuulosti suorastaan tavanomaiselta. Itse asiassa Illuminatus vakuutti nimenomaan suhteellisella teknisellä vaatimattomuudellaan. Se yksinkertaisesti yhdistäisi useita aikansa hittipelityyppejä ja tekisi sen hyvin.

Aikalaisten Eliten ja Starflightin tapaan Illuminatus käyttäisi proseduraalista sisällönluontia laajan universumin tuottamiseen – paljon suuremman, kuin tallennuskapasiteetti mahdollistaisi. Tässä maailmankaikkeudessa pelaajalla olisi sitten täysi vapaus kulkea omia teitään. Matka alkaisi yhdellä Cod Mk.I -avaruusaluksella rahtia rahdaten, mutta ajan mittaan pelaajalle kertyisi rahaa kehittyneempiä aluksia ja tehtäviä varten.

Jo tässä tutussa perusasetelmassa oli kuitenkin merkkejä suuruudesta: Planeetat eivät olisi pelkästään avaruusmatkojen päätepisteitä, vaan niille voisi laskeutua Galileo MK-7 -sukkulalla. Planeetoilta löytyisi Virus-pelin kaltaisia tasankoja, fraktaalivuoristoja ja siirtokuntia. Illuminatuksesta oli kuoriutumassa upea yksinpeli.

Keisari Kasvi

Se millä Illuminatus todella erottuisi joukosta oli kuitenkin pelin jatko. Proseduraalisesti tuotettu universumi olisi paitsi äärimmäisen laaja myös erittäin eläväinen paikka. Tekoäly pyörittäisi niin avaruuspiraatteja, siirtokuntia kuin keisarikunnan laivastoakin. Pelaajan valinnat vaikuttaisivat ympäröivään maailmaan, ja universumi kehittyisi myös itsekseen.

Pelaajan kerättyä riittävästi valtaa ja asemaa peli vaihtaisi avaruuslentosimulaattorista taktiselle ja lopulta strategiselle tasolle. Tällä tasolla pelaaja pääsisi ohjastamaan kokonaisia armeijoita ja laivastoja, valtioita ja maailmoja. Kuvaan astuisivat taloudenpito, diplomatia ja jopa poliittiset salamurhat.

Aikakauden laitteistorajoitusten vuoksi Illuminatuksen kuvakulma vaihtuisi tässä vaiheessa Empire-tyyliseksi strategiapeliksi. Massiivisia planeettojen pinnalla ja avaruudessa käytäviä taisteluita, joihin osallistuisi tuhansia aluksia, käytäisiin sekä tietokonevastustajien että korkeintaan neljän modeemiyhteyden päässä olevan ihmispelaajan kesken.

Yksi tähti liikaa

Tätä siis luvattiin. MikroBitti-lehti haastatteli pelin kehittäjiä, Enterprise Gamesin Jürgen Sternreiseä ja Erik Dorfia, joiden kerrottiin kiinnittäneen talonsa ja autonsa pelin rahoittamiseksi. MikroBitti julkaisi myös muutamia ruutukaappauksia. Artikkeli poiki kosolti kiinnostusta ja useat pelijakelijat ottivat lehteen yhteyttä, esimerkiksi brittiläinen CRL, joka oli vaikuttunut. Illuminatus ilmestyi nopeasti myös postimyyntiliikkeiden mainoksiin.

MikroBitti julkaisi ensimmäisen katsauksen Illuminatukseen yksinoikeudella vuonna 1989. Jopa aikana ennen webiä ja kielimuurista huolimatta tarina levisi ympäri Eurooppaa.

Mutta kuten oli monen 1980-luvun megapelin kohtalona, hype osoittautui totuutta suuremmaksi ja syksyyn 1989 mennessä Illuminatuksen kaupalliset haaveet oli kuopattu. Sitkeät huhut kertoivat Jürgenin myöhemmin valitelleen, ettei internet-joukkorahoitusta ollut vielä keksitty. Maailmalla Illuminatus ei täten jättänyt pysyvää jälkeä, mutta meillä Suomessa runsas paikallinen julkisuus nosti sen kultti-ilmiön asemaan.

Ei siis ihme, että myöhemmät yritykset herätellä Illuminatusta henkiin ovat saaneet alkunsa nimenomaan Suomesta. Ensimmäisenä Illuminatusta yritti elvyttää demoryhmä Future Crew (Futuremarkin ja Remedyn takana olevaa porukkaa), joka aloitti 1990-luvulla kehittämään Illuminatuksesta Windows-versiota. Siitäkään ei tullut mitään.

Lisäkäänteenä tämä puuhastelu vaikutti kuitenkin poikineen avoimen lähdekoodin projekteja. Skrolli-lehti kertoi vuonna 2014 Future Crew’n sekä yhteisöversioiden FreeIlluminatus ja OpenIll välisestä vihanpidosta. Skrollin mukaan Future Crew oli luopunut kaavailemastaan Illuminatuksen kaupallisesta versiosta yhteisöprojektista kantautuneiden tappouhkausten vuoksi.

FreeIlluminatus – myöhemmältä nimeltään FreeIll – on yksi kahdesta avoimen lähdekoodin Illuminatus-kloonista, joiden vihanpidon Skrolli paljasti vuonna 2014.

Haluamme uskoa

Erityisesti yksi tosiasia on tietenkin vaikeuttanut Illuminatuksen julkaisua: koko homma oli MikroBitin aprillipila lehden numerossa 4/1989. Myös Skrollin raportti pelin yhteisöversioista 1. huhtikuuta 2014 oli fiktiota ja silkka kunnianosoitus MikroBitin onnistuneelle jekutukselle. Pilojen takana olivat MikroBitin peliarvostelija Niko Nirvi vuonna 1989 ja Skrollin päätoimittaja Ville-Matias Heikkilä vuonna 2014 työryhmineen.

Harva tuntui tietävän tulleensa huijatuksi huhtikuussa 1989. Tietoverkkojen harvinaisuus ja tiedonkulun hitaus johtivat siihen, että Illuminatus oikeasti tuntui olevan olemassa useiden viikkojen ajan. Joillekin asian todellinen laita paljastui vasta, kun MikroBitti tunnusti pilan syysnumerossaan 9/1989. Kaupallinen mielenkiinto oli siis aikanaan hyvinkin todellista ja mukapelin kulttimaine Suomessa elää ansaitusti edelleen. Illuminatus on merkittävä nettimeemien edeltäjä, ainakin paikallisesti.

Pilan suuresta suosiosta innostuneena Future Crew todella myös yritti toteuttaa Illuminatusta 1990-luvulla, joskin yritys jäi kesken. Ne tappouhkaukset tosin olivat Skrollin toimituksen keksintöä. Valitettavasti myöskään FreeIlluminatus– tai OpenIll-projekteja ei ole olemassa, mutta monet pelit ovat toki sittemmin toteuttaneet Illuminatuksen ominaisuuksia ja pistäneet paremmaksikin.

Viimeinen nauru

Hullunkurisinta kyllä, tällä vitsillä tosiaan on tapana toteuttaa itse itseään. Vuonna 1989 MikroBitin Petri Teittinen tekaisi ensimmäiset ruutukaappaukset Illuminatuksesta Deluxe Paint II -piirto-ohjelmalla. Skrolli jatkoi tästä 25 vuotta myöhemmin ja loi näiden grafiikoiden pohjalta mahdollisimman uskollisen videon Illuminatuksesta vuoden 2014 aprillipilaansa.

Videota varten Skrolli kehitti pelattavan PC-demon Illuminatuksen avaruuslentelytilasta, alkujaan vain sisäiseen käyttöön. Osana Skrollin kansainvälisen version Skrolli International Editionin julkaisua huhtikuussa 2016, tämän pelattavan demon web-versio laitettiin kuitenkin myös julkiseen jakeluun lehden virtuaalisella kansilevykkeellä. Demo toimii edelleen: Skannaa QR-koodi, vastaa salasanakysymykseen (ks. laatikko artikkelin alussa) ja nauti Illuminatuksesta!

Vuonna 1989 Illuminatus julkaistiin – vaikkakin fiktiivisesti – vain Atari ST:lle, mikä herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Ironista kyllä, se vähä mitä pelistä on oikeasti olemassa, suunniteltiin kuitenkin Amigalla ja toteutettiin lopulta PC:lle. Taitaakin olla niin, että konesodat ja Illuminatus elävät ikuisesti.

Skrollin vuoden 2014 aprillipilan voit lukea osoitteesta: skrolli.fi/illuminatus

Skrolli on suomalainen tietokonekulttuurin erikoislehti, joka on suunnattu tee-se-itse-tekijälle, koodaajalle, elektroniikan rakentelijalle, pelaajalle – uuden ja vanhan tietokonekulttuurin ystävälle. Skrollia toimitetaan pääosin vapaaehtoisvoimin ja se painetaan paperille. Lehdestä on myös digitaalinen versio. Tilaa Skrolli

Uusi kommentti