MikroBITTI in memoriam
Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2013.2.
Skrollin lukijoista useimmilla lienee jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia MikroBITTI-lehdestä. Aktiivisimmat olivat mukana Bitin tekemisessä jo vuoden 1984 ensimmäisestä numerosta alkaen — siis lukijat lehden teossa. Nykyisin tälläistä kutsutaan joukkoistamiseksi.
Bitille lukijoiden osallistuminen ei ollut ainoastaan lehden sisällön määrittämistä vaan myös sisällön tuottamista. Kasibittisiä ohjelmalistauksia kaseteilta purkaessaan toimitus ja avustajat olivat yötyöllistettyjä. Bitin mahtavan alkumenestyksen taustalla oli ensisijassa juuri uudenlainen lukijasuhde. Jako tyhmiin lukijoihin ja teräviin toimittajiin kuopattiin kuuden jalan syvyyteen. Oltiin kaikki enempivähempi samaan hiileen puhaltavaa porukkaa.
Bitti oli asemoitu harrastelehdeksi. Erikoista kuviossa oli se, että harrastuksesta tuli useille ammatti. Ajan mittaan yhä suurempi osa lukijoista oli joko valmiiksi tietotekniikkahommissa tai kovaa vauhtia matkalla moisiin. Moni lukija sai lehdestä enemmän potkua it-saloihin syventymiseen kuin konsanaan muusta atk-opastuksesta.
Vahva yhteisöllisyys piti samassa veneessä niin aloittelijat kuin edistyneemmät bitin nyplääjät. Bittiin mahtuivat niin kooderit, pelaajat kuin rakentelijatkin, vaikka välillä aiheuttivatkin ahdistusta toisilleen.
Taistelu lukijasta
Kova kilpailu lukijoista oli päivän sana tultaessa 1990-luvulle. Bitin asema oli tukala, ja lehden toiminnan lopettaminen oli hilkulla. Kun alkuvuosina vain Printti-lehti kalasteli menestyksekkäästi samoilla vesillä Bitin kanssa, niin nyt täytyi tilaajia jakaa niin Tiekkarille kuin mikroPC:llekin.
Osa Bitin lukijoista alkoi livetä ruodusta ja käydä vieraissa. Ammatillisten ambitioiden täyttyessä yhä useampi koki arvostuskysymyksenä ”harrastelehden” nimeen vannomisen, kun tarjolla oli ammattilehtiäkin.
Ulkoisten kilpailijoiden lisäksi Bitti järjesteli kotoperäisesti markkinoille C=lehden Commodoren käyttäjille ja ilmeiselle kohderyhmälle Pelit-lehden. Kaikki nämä tavoittelivat osittain samoja lukijoita ja rokottivat tilaustuloja, joilla Bitin kulut kuitattiin. Tilanne oli se, että joko pillit pussiin tai levikki kasvuun. Vanhat konstit oli kaikki käytetty ja nyt oli keksittävä jotain tyystin uutta lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Verkkoa kohti
Internet oli harvojen ja valittujen temmellyskenttä 90-luvun alussa. Web oli vasta tuloillaan ensimmäisen Mosaic-selaimen myötä. Ei ollut IRC-galleriaa tahi Facebookia. Pienet verkkoyhteisöt roikkuivat vielä puhelinlangoilla BBS-palvelimissa. Suunta oli kuitenkin selvä — Netti tulee ja Netti tappaa. Parempi siis hypätä rattaille mahdollisimman alkuvaiheessa.
Rakennettiin omin voimin MBnet — Bitin sähköinen ulottuvuus. Kaikki lukijat kutsuttiin mukaan maailman suurimpaan purkkiin, eräänlaiseen paikalliseen esi-internetiin. Nettiajan voidaan syystä katsoa alkaneen Suomessa 1994 hetkellä, jolloin puhelinverkot kaatuivat MBnetiin pyrkivien painosta.
MBnet ja Bitti muodostivat yhdessä uudenlaisen hybridimedian. Netti ja paperilehti pyrittiin nivomaan yhteen siten, että molemmat palvelisivat parhaalla tavalla lukijaa. Nettipuoli ei ollut mikään pakollinen kasvannainen vaan tasavertainen paperilehden kanssa.
Lehdessä käsiteltävien aihealueiden lukumäärä ei netin myötä suinkaan vähentynyt vaan kasvoi rajusti. Oli pakko lisätä sivumääriä ja suorittaa karsintaa vanhojen, vakiintuneidenkin sisältöjen suhteen. Lukijoiden hyväksyntä muutoksille ostettiin tarjoamalla heille riittävän paljon mielenkiintoista uutta sisältöä.
Maailman suurin
Uusi MikroBITTI osoittautui kaikilla mittareilla menestykseksi. Lukijat olivat tyytyväisiä ja saivat entistä helpommin äänensä kuuluviin netin välityksellä. Toimitus ja avustajat olivat ylpeitä aikaansaannoksistaan. Levikit kasvoivat hurjaa vauhtia ja kilpailijat karisivat kyydistä.
Bitistä kasvoi väkilukuun suhteutettuna maailman laajalevikkisin alan lehti. Toimittajat ja lehden avustajat edustivat alan terävintä kärkeä niin ammattitaidoltaan kuin lehden sisällön kehittämiseen sitoutumisessaan.
MikroBITTI oli yhteinen asia ja sen tekeminen oli hauskaa ja antoisaa. Palkitsevaa se oli myös lehden omistajalle. Lehden kate nousi 40 prosentin tuntumaan, jolloin esimerkiksi 10 miljoonalla pyöritettävä bisnes antaa voittoa 4 miljoonaa vuodessa.
Lehden talous ei ollut pätkääkään kiinni mainosmyynnistä — tilanne, josta muut lehdet saattoivat vain unelmoida. Sähköisellä puolella MBnet oli arvostetuimpien nettisaittien top kympissä.
Villi ja vapaa
MikroBITIN kustantajan ylivertainen tietotaito rajoittui lähinnä naisille tarkoitettujen lehtien julkaisuun. Bitti joutui jatkuvasti kamppailemaan oikeudestaan olla oma itsensä: erilainen, itsenäisesti ja luovan anarkistisesti toimitettu lehti.
MikroBITTI kehitti menestyksellisesti todella täysin uutta media-ajattelua. Perinteisen median päättäjille tämän uusmedian ymmärtäminen oli ylivoimaista. Pitkän väännön päätteeksi lehden journalistista linjaa alettiin harmonisoida niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin kustantajan naistenlehtien kutyymiin. Viimeisen vinkaisun MikroBitti päästi, kun se salvettiin ja päivänvaloon autettiin mB.
Muistakaamme kunnioituksella sitä MikroBITTIÄ, joka yritti olla lukijalle kunnon kaveri. Tänään Skrolli-lehti jatkaa noita kunniakkaita perinteitä. Skrollin sisältö kattaa vasta murto-osan mahdollisuuksistaan, mutta meno on sen verran ammattimaista, että lehdelle voi povata pitkää ikää. Uskon Skrollin lukijoiden omalla panoksellaan pitävän huolen vaivattoman vierinnän vakiintumisesta mikroharrastajien keskuudessa. Keep on Skrollin’ 8-D
Markku Alanen, X-päätoimittaja