Vanha purkkihäirikkö muistelee – tarinoita BBS-alamaailmasta

Ennen kuin Internet tuli kaikkien ulottuville, tietokoneharrastus eli BBS-järjestelmissä eli purkeissa. Parhaimmillaan ne olivat kuin nykyiset keskustelufoorumit: leppoisia samanhenkisten ihmisten kokoontumispaikkoja. Ja pahimmillaan ne olivat kuin nykyiset keskustelufoorumit: kuppikuntaisia, aloittelijavihamielisiä lietealtaita. Nettikiusaamisena tunnettu ilmiö oli voimissaan, vaikkei sillä vielä ollut erityistä nimeä.

Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2015.1.

Voit tilata lehden kätevästi täältä, niin voit lukea jutut heti lehden saapuessa!

Teksti: Matti Ouvinen
Kuva: Manu Pärssinen

Paitsi muita käyttäjiä, myös järjestelmien ylläpitäjiä huijattiin. Usein pienen BBS:n pääkäyttäjä, sysop (system operator), oli itsekin iältään hädin tuskin toisella kymmenellä. Ja missä liikkui hyväuskoisia aloittelijoita, siellä purjehtivat myös raadonsyöjät näykkimässä makupaloja. Yksi näitä ”peeloja” tekstitiedostoon tallentaneista oli Capture Fucker. Tapasin anonyyminä pysyttelevän purkkihäirikön, joka intoutui muistelemaan hirmutekojaan rikosten jo vanhennuttua.

Tötöilyt tekstitiedostoon

BBS-maailmassa syntyi ”lamecapturen” käsite. Sillä tarkoitettiin tekstitiedostoa, jonka luomista varten häirikkö soitti uhrinsa BBS:ään, kutsui sysopin yksityiseen keskusteluun ja alkoi syöttää tälle pajunköyttä. Nolaus viimeisteltiin laittamalla keskustelusta taltioitu lokitiedosto yleiseen jakoon.

■ UNiVERSUM PRoDUCTS PRoUDLY PReSENTS: ■

/\\ Capture from Under Secretary and //\

\//  a chat with sysop, N.N.         \\/

-( Capture made by CaPTuRe FuCKeR )-

Mikael Suutari (Michael Schumacher) soittaa
Under Secretaryyn  ja kusettaa syssiä  niin
maan perkeleesti kertomalla mm. RA:n Win95-
versiosta. Suutari saa ware-oikat ja pääsee
nauramaan Under Secretaryn uusille wareille
(SKI OR DIE!!), joille on teetetty oma CD..
Edes Haima ei ollut näin hyväuskoinen!

”Meitä oli oikeastaan kolmen hengen porukka Capture Fuckerin takana. Istuimme iltaa muutaman kerran vuodessa ja teimme cappeja. Koko hommahan oli oikeastaan parodiaa lamecaptureita julkaisevista elite-haxoreista. Sehän oli sellainen alakulttuuri, että capin piti näyttää tietynlaiselta. Paketissa piti tulla asciina tehty megasiisti infofile, ehkä jopa joku pieni introkin, mikäli groupilla oli koodareita. Capturetiedostossa piti olla jonkinlainen leipäteksti, jossa evästettiin koko capin taustoja ja groupin kuulumisia. Ja tietenkin haukuttiin uhriksi joutunutta lameria. Joskus käytiin capturen julkaisun jälkeen uusintakäynnilläkin, etenkin jos uhrille oli syötetty joku troijalainen kokeiltavaksi”, CF muistelee.

CF eli ”CaPTuRe FuCKeR” ja UNiVERSUM PRoDUCTS olivat aktiivisia vuosina 1994-95. “Niin tuo kirjoitusasu, hyvä että toit tuon yhden capin näytille, en olisi muistanut enää mitkä kirjaimet tulevat isolla ja mitkä pienellä! Tuohan oli täyttä parodiaa l33t-maailmasta, jossa kaikki piti olla jotenkin erikokoisilla kirjaimilla ja lennokkaasti kirjoitettu. Meillähän oli infoteksteissä aina kauheat esittelyt meidän groupista ja sen tekemisistä, vaikka ei meillä mitään ollut. Mutta ne ikään kuin kuului olla. Universum Products oli cooliakin coolimpi!”

Mistä Capture Fucker sitten sai innostuksen cappien tekemiseen? “Suurin osa muiden tekemistä captureistahan oli aivan hävyttömän huonoja. Monet olivat tökerön lyhyitä, vedätykset epäuskottavia, pilkat kommenteissa alakoulutasoisia. Sellaista lällättelyä. Niistä jäi sellainen mielikuva, etteivät kaappaajat olisi edes uhriensa tasolla älyllisesti”, Capture Fucker harmittelee. “Me halusimme tehdä todella hyviä cappeja ja samalla parodioida elite-skeneä.”

Haaskalinnun haasteet

”Kohteita oli aika helppo löytää. Purkkikulttuuri oli pääsääntöisesti aika paikallista, koska joka telealueella oli omat toimijansa. Pääkaupunkiseudun alue oli iso ja uusia peeloja löytyi aina”, Capture Fucker muistelee. ”Välillä otettiin purkkilista käteen ja valittiin uusien purkkien osiosta joku sopivan vihreä, joka vaikutti nololta. Joskus kohteeksi valikoitui jostain purkkien messulaudoilta bongattu hönökki, joka oli tehnyt jo valmiiksi itsestään pellen”, CF kertoo.

Yksi kaapparin haaste oli uskottavan hahmon luominen. Kaappari soitti yleensä uutena käyttäjänä vieraaseen purkkiin. Mikäli sysop istui koneellaan kyttäämässä purkin tapahtumia, ei olisi mitenkään uskottavaa paukata suoraan kutsumaan sysopia chattiin – moni sysop osaisi epäillä tuntematonta vierasta muutenkin. ”Usein kolusimme purkin viestialueita, tiedostoja ja mahdollisia verkkopelejä läpi ennen chattiin huhuilemista, ihan kuin kuka vain uuteen purkkiin tutustuva. Ja monesti sieltä sai kaapattua jotain elite-skeneläisen silmin noloa muutenkin cappiin.”

Myös siistin lokitiedoston saaminen oli vaikeaa. Jaettua ruutua käyttävien chattien tekemä lokitiedosto oli kammottavaa sekamelskaa, joten oli toivottavaa päästä perinteisempään rivichattiin. ”Värit kannatti laittaa käyttäjäasetuksista pois päältä, sillä monet split screen -chatit vaativat niiden käyttämistä, jolloin vain rivichatti oli mahdollinen. Ja tarvittaessa keksittiin mitä mielikuvituksellisempia syitä, miksi pitäisi päästä split screenistä rivichattiin. Yleensä jotain terminaaliohjelmaan tai johonkin protokollaan liittyvää höpönlöpöä”, CF muistelee.

“Yksi odottamaton ongelma oli se, että peeloilla oli Telewell-modeemeja, jotka olivat melkoista kuraa. Jostain syystä ne Wellit pätkivät yhteyksiä ja eivät tahtoneet saada yhteyttä etenkään meidän elitejen suosimien, laadukkaampien US Robotics Courierien kanssa”, Capture Fucker kertoo virnuillen.

Matoa koukkuun

Tärkeää oli hyvä idea. “Muuan sysop sulki Windows 95 -teemaisen purkkinsa, kun tekeydyimme Microsoftin edustajiksi ja pelottelimme vähän suuren korporaation oikeustoimilla. Se W95-intoiluhan syletti ihan äärettömästi DOSiin tottuneita, ja kaikki tiesivät että OS/2 olisi ollut paljon parempi, mikäli jotain graafista käyttöliittymää ehdottomasti halusi”, CF toteaa. “Toinen taas suunnilleen laski alleen, kun tekeydyimme tekijänoikeusjärjestön edustajiksi ja uhkasimme sulkea purkin piraattikopioiden jakelun vuoksi. Olihan siellä ware-osastolla joku Ski Or Die levityksessä sentään!”

Joskus hyväuskoinen sai testattavakseen peliksi naamioidun troijalaisen. “Meidän vakiotroijalaisemme oli Juha Kankkunen’s Racing Challenge. Se oli joku aivan äärettömän simppeli exe, joka formatoi kiintolevyn. Paketissa olevaan file_id.diz:iin oli kirjoitettu kauheat määrät sitaatteja ulkomaisten ihan keksittyjen lehtien peliarvosteluista ja ties mitä. Ja täydestähän se meni, vaikka se tiedosto oli joku naurettavan pieni exe. Kai sen kokoa jotenkin yritettiin turvottaa, että se näyttäisi uskottavammalta edes pelin demoksi”, CF naureskelee päätään pyöritellen.

“Muuan sysop ajoi jonkun meidän antaman troijalaisen dos-shellissä, ja kovalevy formatoitiin livenä!”, Capture Fucker hekottelee hirveitä tekojaan. “Oli meillä myös sellainen humaani pseudo-troijalainen, joka sai DOSin hakemistolistauksen näyttämään siltä kuin C-asema olisi tyhjätty”.

Juu.. käy kattoo mitä pidät..

NN> hmm… jooh…

–CuT–
hiAEHIOAEHIOeohiAeAIHOAHEIOeHOIA!!! Lamer Killersejä lainaten: aaaH NiiTä SULoSOiNTUJa ViELÄ KUiN aHH, SULOiNeN KOVALEVyN SURiNA oLISi KaNTAuTuNuT MEiDäN VALiKOiViiN KoRViiMMe!!!
–CuT–

NN> Hmm… Disk Error?

hmmm.. mitä vittua?

NN> jaa-a…ja fatti sekosi.. auts.  Ehkä se ei tykänny että VBoard on
NN> alla… =)

–CuT–
EI SAATANA MILLAINEN HYVÄUSKOINEN LAAMA!! EI VITTU TAJUA VIELÄKÄÄN MITÄÄN!!
EI TÄLLASTA VOI OLLA!!! Vittu joku intro varmaan jauhaa fatin pirstaleiksi, jos sen ajaa Vboardin alta!
–CuT–

Kadutko jälkeen työs?

Elettiin aikaa, jolloin varmuuskopioita ei hirveästi harrastettu, joten joltakulta saattoi mennä kaikki sileäksi häirikön vuoksi. Mutta mitä miettii Capture Fucker 20 vuotta myöhemmin – olisiko muutama temppu saanut jäädä tekemättä?

”Osa niistä vedätyksistä oli ihan rikoksen tunnusmerkit täyttäviä, muut ehkä vain kiusaamiseksi luokiteltavaa. Nöyryyttävien cappien julkaiseminen kaiken kansan luettavaksi nyt ainakin täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit”, Capture Fucker pohtii. “Kaikkea sitä tuli tehtyä…”

Harva enää muistaa edes koko capture-kulttuuria saati sen pahamaineisimpia edustajia. Aikanaan kyseenalainen kunnia oli kuitenkin arvossaan: vielä uutisryhmien aikakaudella ainakin yksi asiaan liittymätön henkilö oli ”tunnustanut” olleensa Capture Fucker.

Sittemmin elämä vei koko Capture Fuckerina esiintyneen kolmikon kaidalle tielle, eikä yksikään ryhmän jäsenistä ole edes IT-alalla. Todennäköisesti moni UNiVERSUM PRoDUCTSin uhri pääsi lopulta tietotekniikkaharrastuksessaan pidemmälle.


Parodiahorisonttia puskemassa

Teksti: Ville-Matias Heikkilä

Törmäsin lamecaptureihin ensimmäistä kertaa vuonna 1994, kun ne olivat nousseet käyttämissäni purkeissa keskustelunaiheeksi. Muutamat tuomitsivat capturet suoraan lapselliseksi kiusaamiseksi, toisten mielestä ne olivat usein viihdyttäviä. Viihdyttävyys tosin tuli yleensä siitä, ettei pilasoittaja ollut usein itsekään mikään ruudinkeksijä. Parasta huumoria sai tekeleistä, joissa capturentekijä tajuamattaan nolasi itsensä paljon pahemmin kuin ”uhrinsa”.

Pidin itse ilmiötä niin hölmönä, ettei siihen oikein voinut ottaa kantaa muuten kuin trollaamalla. Otin inspiraatioksi muutamia Universum Productsin captureita ja loin valejengin nimeltä ”C00LeS WaReZ UNioN”. Julkaisin ryhmän nimissä lähinnä parodioita tavanomaisista lamecaptureista ja piraattiskenen uhoamisteksteistä, mutta sekaan mahtui myös muutama avantgardistisempi julkaisu. Eräs näistä oli lamecaptureksi naamioitu mainos eräästä varkautelaispurkista. En usko, että kovinkaan moni lopulta tajusi jutun juonta.

Keskiysärin lamecapture-ilmiötä on kuitenkin syyttäminen siitä, että löysin trollaamisen ilot – pari vuotta ennen kuin tiesin sille edes nimeä. Kiitos tästä, Capture Fucker ja kumppanit.

Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2015.1.

Voit tilata lehden kätevästi täältä, niin voit lukea jutut heti lehden saapuessa!

Uusi kommentti